Miltä joulu näyttää

Kulunut syksy on ollut vauhdikas. Suomeen ja maailmalle on noussut lukuisia messuosastoja, kauppakeskuksiin rakentunut ravintoloita ja muutamat toimitilatkin ovat saaneet uutta ilmettä. Vauhti on kiihtynyt vuoden loppua kohden, varsinkin kun maailma on pitänyt saada valmiiksi myös alkavaa vuotta varten.

Joululaulut ehtivät soida jo useamman viikon, ennen kuin tiu’ut rupesivat kilisemään myyntitiimissämme. Joulutervehdys, eikö sellainen pitäisi lähettää? Kiittää asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneita vuodesta, ehkä someenkin laittaa sisältöä. Päätettiin yhteistuumin suunnitella jouluinen messuosasto.

Palapeli pakettiin

Pallottelimme briiffiä aamukahvin ajan ja ranskalaisia viivoja syntyi paperille: joulukuusi, ehdottomasti joulupalloja, jotain punaista tai ehkä sinistä, luntakin pitäisi saada pimeään. Yksi kaipasi tyylikästä valkoisen ja hopean liittoa, toiselle joulu visualisoitui tunnelmallisena pirttinä kynttilänvalossa. Puhuttiin mistelinoksista ja poroista. Joulupukki ja tontut mainittiin totta kai. Yhtenäisen kuvan sijaan saimme aikaiseksi tuhannen palan palapelin.

-Kuule, mä tiedän, että tämä tulee nyt vähän äkkiä, mutta ehtisitkö mitenkään loihtimaan meille sellaisen jouluisen messuosaston, tiedustelin seuraavana päivänä suunnittelijalta ruutupaperille raapustettujen muistiinpanojen kera.

Käynnissä ollut sisustussuunnitelma sulkeutui ja kohtasin epäuskoisen katseen. Tajusin saman tien olevani paitsi törkeästi myöhässä myös ohjeiden osalta sekava. Kasassa ei ollut briiffiä, vaan loputon ja kiireessä tehty toivelista. -Käytä luovuutta, summasin ja saman tien hävetti. Luovuudelle oli aikaa muutama tunti.

Nälkä kasvaa syödessä

Seuraavana päivänä sähköpostiini kilahti suunnitelma. Avasin osaston kuvan ja jäin katselemaan sitä. Listan ranskalaiset viivat olivat asettuneet paikoilleen, kuusi lahjoineen löytänyt tiensä tontille ja pirttipöytä asettunut osaksi modernia toteutusta. Hieno osasto, mutta kuten luovien töiden edetessä usein käy, nälkä kasvaa syödessä.

Esitin toiveeni animoiduista lumihiutaleista ja kuusen vilkkuvista valoista, jolloin suunnittelija pysäytti minut.
-Kyllä mä voin tämän tehdä, mutta siihen menee sitten useampi tunti. Tässä on periaattessa aikaa enää pienille viilauksille, kun et maininnut tuosta briiffissä.

Aivan, en maininnut. En osannut tai oikeammin ehtinyt miettimään asiaa etukäteen, ennen kuin suunnitelma jo visualisoitui eteeni.

Annetaan aikaa toisillemme

Pienen osaston suunnitteluprosessi muistutti tehokkaasti siitä, kuinka tärkeää asioiden priorisointi ja töiden aikatauluttaminen on. Jos toimeen tartutaan ajoissa, jää luovuudelle tilaa ja tarvittaessa myös enemmän aikaa mahdollisille muutoksille.

Meidän jouluosastomme valot eivät vilku ja hiutaleet leijaile, koska olin myöhässä. Olen kuitenkin ylpeä, että tiimistämme pusertui tiukassa aikataulussa iso määrä ideoita ja luovuutta.

Lämmin kiitos asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuluneesta vuodesta, jatketaan ensi vuonna inspiroivien projektien parissa. Pysähdytään ennen sitä hetkeksi, tyhjennetään kalenterit ja annetaan itsellemme ja läheisille se arvokkain lahja – aikaa.